Laivatyypit: ro-ro-alus

Pari viikkoa sitten kirjoitin muutaman karkean kärjistetyn sanan öljysäiliöaluksista. Tällä kertaa ajattelin näpytellä jokusen valerikkaan virkkeen ro-ro-laivoista.

Ro-ro, tuo lystikkäästi kielen päällä kimpoileva miniatyyritermi, on lyhenne englannin kielen termistä Roll on/Roll off. Ro-ro-laivat, kavereiden kesken rollikat, kuskaavat siis pääasiassa pyörillä kulkevaa lastia, joka rullataan ramppia pitkin lastaussatamassa sisään ja purkaussatamassa ulos. Rampin kautta aluksen ruumaan voidaan änkeä vaikkapa henkilöautoja, rekkoja, työkoneita ja muita kumijalkaisia, mutta michelinit eivät kuitenkaan ole edellytys ruumaanpääsylle; kontit, junavaunut, paperirullat ja muut pyörättömät lastiyksiköt voidaan näppärästi nostaa trailereiden päälle, jonka jälkeen ne hinataan laivan ruumaan vetomestareilla.

Toisin kuin useimmilla muilla alustyypeillä, ei ro-ro-laivan käytettävissä olevaa lastikapasiteettia räknättäessä kiinnitetä niinkään huomiota tonneihin tai kuutiohin vaan kaistametreihin. Laivan lastikannet on jaettu kaistoiksi, joille kuljetettavat lastiyksiköt sijoitetaan, ja yksi kaistametri vastaa luonnollisestikin yhtä metrin pituista osaa tällaisella kaistalla. Esimerkki: Silja Europan autokannelta löytyy yhteensä 932 metriä lastikaistoja, joille saadaan ahdettua joko 248,87 ykköskoppaista Nissan Micraa tai vaihtoehtoisesti yksi helvetin pitkä haitaribussi.

Useimmiten ro-ro-laivat seilaavat tiukkaan aikataulutetussa linjaliikenteesssä kahden tai useamman vakituisen sataman välillä. Laiva voi seilata vaikkapa Saksan Travemündesta Kotkaan, jonka jälkeen se pistäytyy nopeasti Hangossa, josta se koukkaa Lübeckin kautta takaisin Travemündeen tullakseen uudestaan Kotkaan. Satamassa ei välttämättä viivytä muutamaa tuntia kauempaa, joten aikaa ei juurikaan riitä kortinpeluulle tai laiturien neitoin naurattamiselle. Tämä on vain etu, sillä kukapa nyt Kotkassa tahtoisikaan viipyä hetkeäkään kauemmin kuin on välttämättä tarvis.

Rollikoita on moneen lähtöön. Jotkin ro-ro-alukset kuljettavat pelkästään trailereita ja rekkoja, kun taas esimerkiksi ruotsinlaivojen kaltaiset matkustajalautat kuskaavat paikasta toiseen ihmisiä sekä näiden kulkuneuvoja. Tämän lisäksi maailmalta löytyy puhtaita autonkuljetuslaivoja, junalauttoja ja proomuja, jotka kaikki täyttävät rollikoiden tavanomaisimman tunnuspiirteen: mikä rullaten tulee, se rullaten menee.

Advertisement

Mikä koira ja mistä ahterista?

Koska olen luonnostani ujo ja arka nuorimies, päätin, että tarvitsen blogiani varten nimimerkin. Sellaisen hyvän ja vetävän, joka kuulostaisi samanaikaisesti sekä iskevältä, vakuuttavalta että salaperäiseltä. Koska Batman ja Mustanaamio olivat kuitenkin jo varattuja, jouduin tyytymään Koiravahtiin. Seuraavaksi ajattelin puhaltaa sivuun hieman sitä arvoituksen usvaa, joka mysteerisen pseudonyymini ja blogini kummallisen nimen yllä leijailee.

Koiravahdiksi kutsutaan vahtivuoroa, joka asettuu kello 16 ja iltakahdeksan välille. Erään vanhan merimiesvaleen mukaan nimitys juontaa juurensa siitä, että Ison koiran tähdistöön kuuluva Sirius syttyy taivaan tähdistä kaikkein kirkkaimpana aina ensimmäisenä koiravahdin aikaan. Tarina on komea ja romanttinen, mutta sen paikkansapitävyys vaihtelee suuresti vuodenajan ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Esimerkiksi tällä pallonpuoliskolla Sirius siirtyy lähemmäksi horisonttia sitä mukaa, kun liikumme itse kohti Pohjoisnapaa, ja kun saavumme tarpeeksi ylös, ei sitä näy taivaalla enää lainkaan.

Uudemman ja kenties jopa jonkinverran totuudenmukaisemman teorian mukaan termillä kuvataankin lähinnä koiravahtien epäkiitollisia työaikoja. Onhan tuo näet yhtä koiran hommaa herätä neljältä aamulla ja tulla taas iltapäivällä jatkamaan, kun muut jo lopettelevat hommiaan. Kirjoittamattoman säännön mukaan koiravahtia ajavat useimmiten laivan yliperämies sekä kansimiehistä nuorin.

Ahterista puhuessaan eivät merimiehet aina tarkoita satamain neitojen rubensmaisen kauniita takalantioita, vaan aluksen peräosaa. Sanan etymologiasta minulla ei ole mitään varmaa tietoa, mutta fiksuna kaverina uskaltaudun päättelemään, että ahteri on johdettu suomen kieleen ruotsin samaa tarkoittavasta sanasta akter.

Hassusta kaksoismerkityksestään johtuen liittyy ahteriin lukuisia hauskoja kertomuksia. Kuvittelepa vaan miten kotijoukkoja ihmetyttää, kun nuori kansimies kertoo kirjeissään kuluttavansa työpäivänsä ahteria rasvaten. Voi miten kaikkia naurattaakaan!