Eräiltä sataprosenttisen luotettavilta ja yhteiskunnallisestikin vaikuttavilta tahoilta olen kuullut, että kansan syvissä riveissä ihmetellään, miksei maanmainioon ahteritarinablogiin ole ilmestynyt uusia päivityksiä sitten kesäkuuman. Täytyykin myöntää, että koen kenties olevani selityksen tai kaksi velkaa jorinoideni kummallekin lukijalle, mutta koska tapoihini ei ole aiemminkaan kuulunut maksaa minulta perittäviä rästiin jääneitä saatavia, jätän selitykset selittämättä ja siirryn saman tien asiaan.
Istun paraikaa junassa matkustaen lähemmäksi merta ja sen rantoja, sillä huomenna puen jälleen ylleni kansimiehen kirkkaan oranssit haalarit ja aloitan noin kuuden viikon mittaisen työrupeaman. Vaikka olenkin pyörinyt kotona heinäkuusta asti, yllätti töihinlähtö minut housut kintuissa takavasemmalta ja aivan liian aikaisin. Onhan näet vain epäoikeudenmukaista ja huutavan väärin, että vaivaisen viiden kuukauden kesäloman jälkeen joudun lähtemään taas puoleksitoista kuunkierroksi töihin. Vielä on myönnettävä, että töiden alkaminen pyörittää sukkia jaloissani tällä kertaa hieman tavallista enemmän, sillä astun huomenna uuden laivan kannelle ensimmäistä kertaa melkein kolmeen vuoteen. Aiemmin olen pysynyt uskollisena yhdelle ja samalle rautaiselle rouvalle armon vuoden 2010 alusta asti. Eräältä kokeneemmalta toveriltani tosin jo kuulin, että laiva jolle olen menossa, on maailman paras, joten odotukseni ainakin ovat korkealla.
Housunlahkeita lämmittävästä jännäkakasta ja luopumisen tuskan aiheuttamasta mielenhaikeudesta huolimatta olisi valhe väittää, että kokisin olevani jotakin muuta kuin onnekas. Päinvastoin! Enemmistö ihmisistä olisi luullakseni valmis maksamaan suuren summan kovaa rahaa päästäkseen yhdistetylle itsenäisyyspäivän, joulunajan, uudenvuoden ja loppiaisen avomeriristeilylle, kun taas minun tapauksessani kassavirtojen suunta on tyystin päinvastainen. Harmikseni tämä risteily on luonteeltaan kuitenkin melko koruton; tähtiartistit loistavat korkeintaan poissaolollaan, anniskelupuoli on olematonta ja kansipelit usein harmillisen raskaita. Tax Freessäkin joutuu asioimaan postimyynnin välityksellä.
Noin niin kuin vakavammin, tuntuu mukavalta lähteä pitkästä aikaa töihin. Vaikka lomailu ja kaikenlainen siihen liittyvä itsensä sivistäminen onkin hauskaa, tulevat henkilökohtaisen likviditeetin rajat jossain vaiheessa vastaan myös kaltaisellani rauhallisemmalla rahankäyttäjällä. Muutenkin on myönnettävä, että töiden tuoma vaihtelu ainaiseen navankaivuuseen pistää hymyilyttämään.
Tarinoita ahterista 
Jorinoidesi toinen lukija tervehtii ilolla paluutasi blogosfääriin.
Johann nyt on Sebastian.