Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2012

Viisivuotishuoltosuunnitelma

Minä olen telakalla. Enkä vain minä, vaan koko laiva ja sen muu henkilökunta ovat täällä myös.

Telakka sijaitsee Tanskassa, lähellä Odensen kaupunkia. Noin viikko sitten kurvasimme laivamme telakka-altaan portista sisään, odotimme että altaasta pumpataan vesi pois ja aloitimme armottomat huolto-operaatiot. Kuuluu surrur sieltä ja surrur täältä, siellä sur, täällä sur ja joka puolel’ surrur, kun laivaa hitsataan, leikataan ja maalataan entistä kauniimpaan kuntoon. Omin voimin tätä kaikkea surruria ja sukisukia ei tarvitse kuitenkaan hoitaa, vaan laivalla hääri parastakin aikaa sen tsiljardin biljardia ulkopuolista erikoismiestä huoltotöistä huolehtimassa.

Itse tosin kuorsaan ja piereskelen sänkyni pohjalla silloin kun muut painavat hommia, enkä edes ainoastaan siksi, että olen laiska ja saamaton, vaan myös siksi, että työskentelen tällä hetkellä aluksemme yövahtina. Aloitan työni kahdeksalta illalla enkä lopeta, ennen kuin kello on itsensä kertaalleen kiertänyt. Vastuullinen ja haastava tehtäväni on pitää yllä kuria ja järjestystä ja katsella ulkopuolisten telakkatyöntekijöiden perään. Tämä on osoittautunut kaikkineen melko vaativaksi, sillä yöt ovat niin rauhallisia, ettei kurinpitotoimille ole jäänyt juurikaan sijaa. Lisäksi rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että raavaan raskasraamisten telakkamiesten perät ovat silmissäni epämiellyttäviä katsella, eikä ole täysin harvinaista, että aivojeni objektiivit tarkentuvat seuraamaan kiehtovampien näkymien mielikuvakanavia.

Aivan pelkkää ajatustyötä ei työntekoni kuitenkaan ole ollut. Tänäänkin  esimerkiksi viilsin itseäni vahingossa puukolla peukalonhankaan ja otin paljon valokuvia. Eilen kävin myös tutustumassa Odensen kaupunkiin ja sen tarjoamiin houkutuksiin, vaan niistä kertoakseni olisi minun aloitettava jo aivan toinen tarina. Mutta enhän sitä tee, tää lätinä jo riittänee, lauloi Pauli Badding Hanhiniemikin aikanaan.

Advertisement

Mielin Kielin

Kenties olet joskus pohtinut, mahtaako minun suullani sekä aavalla ja laajalla Saksanmaalla olla jotakin yhteistä. Yllätykseksi voin todeta, että totisesti on, sillä kummastakin löytyy näet Kieli.

Totuuden ja yhteisen hyvän nimessä minun on kuitenkin myönnettävä, että nämä kaksi kieltä eroavat toisistaan melko suuresti, sillä Saksan Kiel on keskisuuri pikkukaupunki, jonka läpi kulkevaa kanavaa merenkulkijat käyttävät tahtoessaan kiireesti Itämereltä Pohjanmerellä tai toisinpäin. Sen sijaan minun kielini on yksinkertainen ja kokolailla saksalaista melkein-kaimaansa pienempi lihasnuljaska, jota käytän lähinnä sanailu- ja nielemämielessä, vaikka toisinaan sitäkin pitkin seilaa täyteen vale- ja vilppilastiin ahdettuja lingvistisiä laivoja, jotka eivät koossaan, nopeudessaan tai loistossaan paljoa häpeile Kielin kanavan avomeripuksujen rinnalla.

K uten jo mainitsin, saattaa kiireensä ahdistama seilori valita reitikseen Jyllanin niemimaan läpi kulkevan Kielin kanavan, mikäli tahtoo päästä itäiseltä mereltä pohjoiselle vauhdikkaasti kiertämättä lainkaan pitkulaista Tanskaa ja sen salmia. Niin näppärä on tuo keinotekoinen merireitti, että se katsottiin hyväksi kaivaa käsivoimin jo aikana ennen kummempia konevoimia. Horstit, Helmutit ja Hansit ovat saaneet heiluttaa lapiotaan melkoisella meiningillä, sillä kanavalla on pituutta kahta vaille sata kilometriä.

Tein itse henkilökohtaisen neitsytmatkan Kielin kanavan halki joitakin päiviä takaperin, joskin ainakin käsittääkseni liikuin etu- enkä taka- tai pepewillbergin. Varma en ole, sillä kiireiltäni en ehtinyt kiinnittää asiaan kovastikaan huomiota. Matka oli nopea ja vauhdikas ja kiivastahtinen, enkä ehtinyt nähdä paljoakaan, mutta haistoin sitäkin enemmän. Saksa on paska maa, totesi muuan kaikkitietävä ja kaukaa viisas suomalainen keihäskarju aikanaan, mutta unohti kuitenkin täsmentää tarkoittavansa erityisesti Kielin kanavan ympäristöä. Sellaiseen karjatalouden katkuun en ole vielä eläissäni törmännyt, eikä ollut kaukana vaan oli likellä, etteivät työhaalarini alkaneet kyteä ja nenäkarvani kärytä pelkästään ilmassa leijuvain lehmälähtöisten kaasuin vaikutuksesta. Raha haisee ainakin maamiehen lompakossa.