Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka ihmettelevät miksi tätä blogia ei ole päivitetty lähes kahteen viikkoon, sekä niitä, jotka eivät ihmettele. Ensimmäiseen ryhmään kuuluville kerrottakoon, että viime aikoina olen halkonut Suomenmaata ja muitakin maita ristiin ja rastiin ja kanttiin per kanttiin sellaisella tahdilla, ettei edes laadukkainkaan metronomi olisi pystynyt pitämään lukua rytmeistäni.
Parhaimmillaan kävin poissaoloaikanani ihan Savonlinnassa asti, vaikka poikkesinpa pikaisesti myös Hampurissa ja Riikassakin, jälkimmäisessä tosin vain lentokenttäkahvien pituisen ohikiitävän hetken ja yhdentoista euron verran. Matkoillani näin paljon kaikkea sellaista, jota en olisi nähnyt, jos olisin vain istunut kotonani. Näin vanhoja höyrylaivoja, näin vallan mahdottoman kokoisen telakka-altaan ja näinpä myös pari ihan kelpoa museolaivaa. Reperbahnin tyttöjäkin näin, tosin vain vahingossa ja sivusilmällä, sillä eihän ole täysin kaltaiseni säntillisen ja hyvää tahtovan nuoren miehen käytökselle sopivaa katsella aivan jokaisesta näyteikkunasta sisään.
Niin kuin hyvin tiedetään, on Saksa maa, jonka rajoja reunustaa meri kaikkialla siellä, mistä niitä ei reunusta maa. Tämän takia tuon Keski-Euroopan maltillisen suurvallan alueelle onkin rakennettu useita suuria satamia, joista Hampuri on suurin. Tavaraa siellä liikkuu jos ei vitun, niin ainakin helvetin paljon, toisinaan jopa Suomeen asti. Tästä huolimatta en ole kuitenkaan vielä koskaan käynyt työni merkeissä yhdessäkään saksalaissatamassa, enkä käynyt nytkään. Kävin lomailemassa, ja saavuin ja lähdin lentäen kuin enkeli, albatrossi tai kanaemo konsanaan. Matkan taittuessa tulin kuitenkin huomanneeksi, että oli ainoastaan oikein ja sopivaa, että valitsin itselleni merimiehen hyvän ammatin lentäjän lestin sijasta, sillä toisin kuin laivoilla, on ruoka lentokoneissa usein pahaa ja korvatkin menevät lukkoon. Merimies pääsee helpommalla.
Koska tässä tekstissä ei taaskaan ole päätä, häntää eikä edes parhaita selkäpaloja, katson parhaaksi lopettaa sen nyt. Eli heippa vaan!
Tarinoita ahterista 