Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut kalenterintekijöilleen luvan mahduttaa vuoden varrelle muutaman kirkollisen pyhäpäivän, joiden aikana ihmiset voivat kaikkensa ponnistaen olla tekemättä mitään. Riittää kun makaa sohvalla eikä mene töihin ja isä taivaassa on tyytyväinen.
Aivan kaikkialle ei Jumalan korkeatahtoinen ja hyvää tarkoittava mahtikäsky kuitenkaan ulotu. Ei, ei suinkaan, sillä vesireittejä kyntävät hyvät ja riuskat merimiehet joutuvat tahtomattaamankin nakkaamaan pitkät kirkkopyhille, pääsiäisille, jääkiekon maailmanmestaruuksille ja muille valtiollisille juhlapäiville, jotka oikeuttavat tukevammalla kamaralla kävelevät kansalaiset röhnöttämään toimettomina.
Laivaa ei sovi juhannusaattona ankkuroida, vaikka miehistö mielummin tanssisikin kokon ympäri pienissä koskenkorvissa, vaan yöttömästä yöstä joudutaan nauttimaan töitä tehden. Pääsiäisenä ei hartainkaan laivamies pääse nauttimaan pyhiä sakramentteja herran huoneeseen, vaan joutuu lukemaan loitsunsa kahvitauolla tupakkakopin lämmössä. Vappulakkiakaan ei kannata vetää korville, sillä hieno ja kallis vaivalla hankittu pipa kuitenkin työskentelyn lomassa tahriintuisi.
Mutta katso: jouluisin sentään merimieskirkko muistaa nuoria vettenkyntäjiä villasukilla ja suklaalevyillä. Toisin kuin maallinen kirkko ja joulupukki, eivät merimieskirkon kiltit virkailijat edes kysele onko paketin saaja kiltti, tuhma vai suoranainen hunsvotti. Sukkia tulee vaikka koko vuoden tukistelisi tyttöjä, potkisi mummoja ja piirtelisi tussilla seiniin.
Tarinoita ahterista 