Under the Bridge

”Suomalainen konttialus Ramona osui päin Aalborgin kaupungin pohjoispuolella olevaa rautatiesiltaa noin kello 22 keskiviikkona Tanskan aikaa. Henkilövahinkoja ei sattunut. Suuronnettomuus oli kuitenkin lähellä, sillä matkustajajuna oli ylittänyt sillan vain hieman ennen törmäystä

Turman syystä ei ole toistaiseksi tietoa. Poliisi ilmoittaa, ettei kapteenin verestä löytynyt alkoholia.

Alustavasti arvioidaan, että onnettomuus saattoi johtua kommunikaatiokatkoksesta. Kapteeni on sanonut huomanneensa, ettei silta ollutkaan ylhäällä, mutta ei kyennyt enää estämään törmäystä.”

Lähde: Yle.

Communication breakdown/ it’s always the same/ havin’ a nervous breakdown/ drive me insane, lauloi Led Zeppelin aikana, jolloin maailmassa ei vielä ollut värejä ja leipäkin leivottiin männystä. Todennäköisesti samaa rallia hoilaavat kuorossa myös laskusiltaa operoinut siltavahti sekä M/S Ramonan kansipäällystö juutinmaan virkamiesten kysellessä mikä meni vikaan.

Miksi silta todella ajoi viatonta rahtilaivaa päin, sitä en voi kertoa, sillä en sitä itsekään tiedä. Syitäkään en aio sen tarkemmin spekuloida, sillä väärien arvausten määrä oikeisiin verrattuna on niin suuri, että todennäköisesti vain erehtyisin, ja siitähän minä en pidä. Varmaksi uskallan kuitenkin väittää, että toisin kuin hyvä toimittaja on artikkelissaan uutisoinut, ei Ramona suinkaan ole konttilaiva vaan pienehkö irtolastialus. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että niin silta kuin laivan keulakin ovat rutussa.

Vahinko on kurja ja kallis,  mutta ei lainkaan niin harvinainen tai laadultaan omituinen kuin sitä äkkiseltään saattaisi odottaa. Kommunikaatiokatkoksen ei tarvitse olla kummoinenkaan kun mineraalit alkavat jo rytistä, venyä ja paukkua; parisen vuotta sitten rotterdamilainen siltavahti paineli kontrollipöytänsä nappeja sellaisella intensiteetillä, että tuli huomaamattaan laskeneeksi siltansa suomalaisalus Najadenin komentosillan päälle. Ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta laivan korsteeni sai huomattavasti entistä aerodynaamisemman muodon. Ja tuskinpa osun pahasti väärään jos väitän, että myös siltavahti vapautettiin silloisen virkansa raskaasta ja vastuullisesta taakasta työmarkkinoille etsimään haasteita uusista tehtävistä.

Etkö usko? Katso vaikka täältä kuvia ja feyenoordinkielistä sepostusta aiheesta.

Samansorttinen tapaus sattui myös Kanadassa kymmenkunta vuotta sitten, kun Wellandin kanavan siltavahti veisteli rahtilaiva Windocin savupiipusta turhat senttimetrit pois. Ja turhaksihan piippu kävikin, sillä törmäyksen jälkeen laivasta tuprutti savua muualtakin kuin pelkästä korsteenista. Miehistö selvisi säikähdyksellä, mutta laiva ei: yli nelikymmenvuotias alus myytiin kilohinnalla romukeisareiden huoleksi.

Mielenkiintoista sinänsä, laivan samanniminen edeltäjä joutui tismalleen samankaltaiseen onnettomuuteen samassa kanavassa vuonna 1938. Puhdasta sattumaa vai Illuminatin ja Supon salajuoni, mene ja tiedä. Se on kuitenkin fakta, että liikkuvaa kuvaa uudemman Windocin onnettomuudesta löytyy Youtubesta.

Alkuvuodesta Yhdysvaltain Kentuckyssa moottorialus Delta Mariner ja Eggnerin maantiesilta mittelivät voimiaan. Silta hävisi: lentokoneen rakennuspalikoita kuljettanut laiva näet erehtyi alittamaan sen väärästä kohtaa, jolloin alituksesta tuli, jos ei nyt ylitys, niin ainakin hyvä yritys. Aiemmin 1065 metriä pitkä silta on nykyään 91 metriä lyhyempi ja Delta Mariner vähän Sibelius-monumenttia muistuttavan nokkakoristeen verran pidempi. Ihme ja kumma, ihmisiin ei taaskaan sattunut. Kuvia näet kun painat tästä.

Maailmalla siis sattuu ja tapahtuu yhtenään. Onneksi sattuminen on kuitenkin harvinaisempaa kuin tapahtuminen, sillä siltamiljoonia nyt löytyy joka pitäjästä, mutta hyvät, riuskat ja muutenkin ihmisinä mukiinmenevät merimiehet ovat harvassa.

Advertisement