Perimmäisten kysymysten äärellä

Maailmassa on kahdenlaisia asioita: niitä, joista en tiedä mitään, sekä niitä, joista luulen tietäväni hieman. Merenkulku kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, ensimmäiseen esimerkiksi kauran kevätkylvö, Leca-hormien rakentaminen sekä pienyrityksen kahdenkertainen kirjanpito.

Jos siis tapaan ihmisen, joka tietää kuinka kauraa kylvetään, mutta ei kuitenkaan tiedä mitään merenkulusta, käy usein niin, että vaihdamme tietoja kysymällä kysymyksiä toistemme erikoisaloista, jonka jälkeen kumpikin poistuu paikalta hieman viisaampana. Tällaisia ovat ne kysymykset, joita  minulle näissä tilanteissa useimmiten esitetään.

Kuinka sieltä laivalta pääsee yöksi kotiin?

Ei mitenkään, paitsi jos on oikein hätäinen uimari. Laivoilla työtä tehdään niin sanotun vuorottelujärjestelmän mukaisesti niin, että määrämittaista työjaksoa seuraa (useimmiten) samanpituinen lomajakso. Jos olet kuukauden hommissa, saat olla kuukauden lomalla. Suomalaisissa varustamoissa työjaksojen pituudet vaihtelevat yleensä viikosta muutamaan kuukauteen riippuen suuresti laivan liikennealueesta.

Kuinka sinne laivalle oikein pääsee töihin?

Täytyy käydä koulua. Suomessa merenkulkualan opetusta annetaan neljällä paikkakunnalla: Kotkassa, Raumalla, Turussa ja Maarianhaminassa, kaikissa sekä ammattikorkeakouluissa että ammattikouluissa. Kahdella viimeksi mainitulla paikkakunnalla opetus on ruotsinkielistä. Kun kasassa on tarvittavat kurssit sekä 60 päivää ohjattua työharjoittelua, voit anoa itsellesi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta vahtimiehen pätevyyskirjaa, joka oikeuttaa sinut tekemään töitä puolimatruusina tai konevahtimiehenä. Tämän lisäksi työntekijältä vaaditaan voimassa oleva merimieslääkärintodistus.

No mitenkä opiskelu ammattikorkeakoulussa ja ammattikoulussa sitten eroavat toisistaan?

No oikeastaan eivät mitenkään, tai eivät ainakaan niin paljoa, että sitä kannattaisi tässä lähteä tarkemmin selittelemään. Amisopinnot kestävät kolme vuotta ja korkeakouluopinnot neljä ja puoli, joista kolme ensimmäistä ovat sisällöltään täysin samanlaiset kuin ammattikoulussa. Suurin ero lienee se, että ammattikoulusta valmistunut saa käteensä perämiehen tai konemestarin pätevyyskirjoihin oikeuttavan päästötodistuksen (tai vaihtoehtoisesti kansi- tai konekorjausmiehen pumaskan, mikäli on valinnut miehistötason koulutuksen), kun taas korkeakoulupaperit oikeuttavat haltijansa anomaan aluksen päällikön tai konepäällikön pätevyyttä, jahka tarvittava määrä praktiikkaa on kasassa. On siis verrattain tärkeää ymmärtää, ettei pelkkä merikapteenin tutkinto oikeuta ketään toimimaan aluksen päällikkönä, vaan virkaan vaaditaan asianmukainen pätevyyskirja sekä rutkasti, rutkasti ja rutkasti työkokemusta. Ammattikoulututkinnon suorittanut voi halutessaan jatkaa opintojaan korkeakoulun puolella.

Onko laivoilla paljon naisia töissä?

On siellä naisiakin, joskaan ei ihan yhtä paljon kuin miehiä. Meriala on perinteisesti ollut miesvoittoinen, mutta naisten määrä kasvaa kuitenkin tasaisen rauhallisesti. Merinaiset voivat työskennellä tismalleen samoissa viroissa kuin miehetkin, minkäänlaisia rajoituksia ei ole asetettu.

Rahaahan sieltä saa vissiin ihan miljoonatolkulla?

Puolimatruusina olen tienannut noin 2000 euroa kuukaudessa. Se on melko vähän kun lasketaan, että töitä tehdään keskimäärin kymmenen tuntia päivässä viikon jokaisena päivänä. Sunnuntaita tai kalenteripyhiä laivoilla ei tunneta. Toisaalta, jokaisen työpäivän aikana työntekijä tienaa itselleen myös yhden palkallisen vapaapäivän, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vakituinen työntekijä saa nostaa täyttä palkkaa lomillakin, kun taas osa-aikaiselle duunarille maksetaan töistä lähtiessä ikään kuin tuplapalkka. Lisäksi menot pysyvät laivalla melko pieninä, sillä kulutusmahdollisuudet ovat nollassa, paitsi jos sattuu tekemään töitä ruotsinlaivalla. Siellä lanteitaan voi ravistaa diskoteekin lattialla Tom Collins kädessä vaikka viikon jokaisena iltana.

Mutta maailmaa pääsee kuitenkin näkemään, ja eksoottisia paikkoja kanssa?

Jos Helsingin Vuosaari ja Saksan Travemünde vastaavat mielikuviasi eksotiikasta, niin kyllä, sitä riittää. Tosiasia on kuitenkin se, että suomalaisten laivojen kyydissä pääsee tutustumaan romanttisiin kaukomaihin vain äärimmäisen harvoin ja äärimmäisen hyvällä tuurilla. Jos laiva ei kuitenkaan aja säännöllistä rinkiä tiettyjen satamien välillä, vaan toimii niin sanotussa hakurahtiliikenteessä, on olemassa mahdollisuus, että se lähetetään joskus hakemaan lastia sieltä, missä tytöt ovat tummia ja kookospalmut kasvavat.

Advertisement

2 responses to “Perimmäisten kysymysten äärellä

  1. Bussi-Esko

    Ooh, haluan sinne, missä kookospalmut ovat tummia, ja tytöt kasvavat.

  2. Siinä tapauksessa suosittelisin Floridaa. Siellä tytöt vaikuttaa kasvavan ihan silmissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s