Olipa kerran blogi

Kaukaisessa ja suuressa Helsingin kaupungissa eli kerran mies nimeltä Esko. Eskon oikea nimi ei ollut Esko, mutta koska hänen erisnimensä ei erityisemmin vaikuta tulevien tapahtumien kulkuun, ei meidän tarvitse siitä liiemmin välittää. Huomionarvoista on kuitenkin se, että työkseen Esko ajoi bussia ja vapaa-ajallaan piti blogia. Toisin kuin blogeissa yleensä, ei Esko kirjoittanut sisustamisesta tai ruokaresepteistä, ei jakanut muotivinkkejä, ei kertonut opiskeluistaan tai edes kehuskellut kuntoilusuorituksillaan, vaan kirjoitti ihan vaan arjestaan linja-autonkuljettajana, ja kirjoittipa muuten vielä aika hyvin.

Kun aikaa hieman kului, perustettiin internetiin uusi blogi. Sen blogin nimi oli Kiskoarkea, ja sitä kirjoitti Kiskomies, joka lienee nimimerkki siinä missä Bussi-Eskokin. Eskon tavoin Kiskomies siirtyy työkseen paikasta toiseen kovalla nopeudella kuljettaen mukanaan ihmisiä ja tavaroita. Toisin kuin Esko, ei Kiskomies kuitenkaan aja bussia vaan junaa, minkä välkyimmät saattoivat nimimerkin perusteella jo arvatakin. Kummatkin blogit ovat hyviä, ja jos et vielä ole lukenut niitä, tee se nyt: http://bussiesko.wordpress.com/ ja http://kiskoarkea.wordpress.com/

Bussi-Eskon ja Kiskomiehen tavoin vietän itsekin liikkuvaista työelämää kuljettaen rahanarvoista kauppatavaraa myyjältä ostajalle tai valmistuspisteestä välivarastoon, tosin sillä erotuksella, että allani ei kulje tie eikä rautatie vaan aava sininen avomeri; täytän pienen perheeni leipälaatikon tekemällä töitä kotimaan kauppalaivastossa. Aikani Eskon ja Kiskomiehen jorinoita lueskeltuani päätin, että suomalaisesta logistiikkablogikentästä puuttuu puoliasiallinen ja pseudoluotettava merenkulkunettipäiväkirja, ja jos ei blogi tule nuoren merimiehen luo, on nuoren merimiehen tultava blogin luo.

Lienee syytä alleviivata, ettei tämä blogi ole tarkoitettu merenkulkijoille, vaan enemmänkin merenkulusta kiinnostuneille. En aio liiemmin syventyä minkäänsorttisten teknisten vimpainten toimintaan tai ryhtyä pohtimaan merenkulkualan taloudellisia tulevaisuudennäkymiä, sillä sensorttisia kirjoituksia ovat muut sivustot pullollaan. On varmasti paikallaan myös kertoa, että jos pidät pilkkusäännöistä, yhdyssanoista ja yksinkertaisen johdonmukaisista lauserakenteista, olet ehkä tässä vaiheessa jo ymmärtänyt, ettei tämä blogi täyty sinun laatuvaatimuksiasi. Sen sijaan ajattelin kirjoittaa siitä mitä laivalla tehdään, miten se tehdään ja missä sitä tehdään, merityöstä kun tiedetään yleisesti ottaen yhtä paljon kuin Kyllikki Saaren murhaajasta tai suuresta pamauksesta Tunguskalla.

Advertisement